Ei kovin ajankohtaisia kuvia. Mä oon jumittunut näihin vanhoihin kuviin. Vanhoihin pysähdettyihin hetkiin. Voisin palata takaisin tänne tähän hetkeen. Joskus en vaan haluaisi. Joskus haluan liian paljon. Mietin viime vuotta, ei se niin kaukana ole oikeastaan. Vuosi, 12 kuukautta. Noin sanottuna ei kuulosta niin pitkälle, kuitenkin se tuntuu olevan valovuosien takana. Silloin oli niin erilaista, erilaiset haaveet, erilaiset toiveet, erilaiset murheet. Kuitenkin jokin on säilynyt ennallaan. On jotain mistä olen niin onnellinen. Jotain mistä en osannut saatika uskaltanut edes haaveilla viime vuonna. Onnesta sekaisin olen ja näin on hyvä. Välillä mä vielä hairahdun ajattelemaan ettei liian onnellinen saa olla. Ihmisillä tuppaa olemaan näitä omia pahoja tapoja. Maailma tahtoo kuitenkin välillä kolhia. Meitä kaikkia.
