"Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan." -Muumipappa

Miten mä rakastankaan pyöräilemistä. Päämäärää ei tarvitse vaan uudet paikat kiehtovat. Parasta on löytää itsensä järven äärestä, kuuntelemassa sen tarinoita. Miten onnelliseksi pienimmätkin asiat voivatkaan minut saada. Hassua.

Sinä olet täällä ja näin on hyvä

Tämän hetken hymyt:
-Beyond two souls -peli
-suklaa
-edistyminen opiskelussa
-tieto että pian saa leipoa kakkua
-kehitys salilla käymisestä alkaa tuntua
-lukeminen


ps. tahtoisin rankkasateen & orkidean joka viihtyisi kanssani

Hei hei mitä kuuluu?

Mitä minulle kuuluu? Ihan hyvää kaikin puolin. Kesää kaipaan. Viime kesän olin töissä melkeinpä koko ajan ja en paikoilleni kerennyt jymähtää. Aikaiset herätykset alkoivat vähän tympiä jo jossain kohti mutta lopussa kiitos seisoi. Hengähdystaukoa ehkä oisin tarvinnut kuitenkin. Lomalomaa. Huonekin alkoi muistuttaa sisustukseltaan kaatopaikkaa kun kiiressä hujautti vaatteet vaan sängylle
Kesän lempiasioita oli ehdottomasti pyöräily, pantterijäätelö, lukeminen, yksin Helsingissä kuljeskelu & esplanadilla piknikkeily, automatkat, uiminen Savonlinnassa ja vapaapäivät rakkaan kanssa.
Kauan odotettu palkka tuli kuin tulikin ja ensimmäinen ostos taisikin olla pipo, hihi. Wayne's coffeen frappe on aina odotuksen arvoinen, mums♥ 
Kesällä ostin uuden puhelimen (JEE!!) ja keräsin myös hurjan kirjapinon kaapin perältä kirjotuksia odottamaan hui.
Mahtavin, ikimuistoisin ja parhain reissu oli ehdottomasti kauan odotettu Weekend festivaalit! Minä niin kovin tahtoisin sinne takaisin. Nämä olivat elämäni ensimmäiset festarit ja aivan huikeat sellaiset! Esiintyjiä oli mm. Calvin Harris, Martin Garrix, Zomboy, Afrojack, Hardwell, Knife Party, Heavyweight, Contiez, Dyro Ja Deadmau5. Sanat ei edes riitä kuvaamaan miten hienot festarit ne olivatkaan! Innolla odottaen ensi vuotta♥ 

Mysteeriseikkailu

Tahdon lähteä yölliselle seikkailulle. Ajaa autolla kauas pois. Löytää itsensä uudesta paikasta. Voisin katsella meren aaltoja loputtomiin. Kuulla sen kohinaa. Kuunnella mitä sillä on sanottavaa. Ja kun ilta tulee, käpertyisin vilttini alle kuuman kaakaon kera. Katsoisin auringon laskua ja sen viimeisimmät säteet kertoisivat salaisuutensa. Katselisin miten päivä muuttuu yöksi. Kuinka ilma viilenee ja äänet vähitellen hiljenevät. Kuun noustessa valaisemaan yön tunteja tuntisin vilun väristyksiä. Katseeni kohoaisi korkeammalle. Kohti minua ympäröiviä tähtiä. Kuinka kauniisti ne tuikkivatkaan. Katsoisin niitä tietäen, että sinäkin olet saman taivaan alla. Alla samojen tähtien.

Sydämeni jäi Lontooseen

Minun ulkomaan matkailut rajoittuvat vain muutamiin risteilyihin Tukholmaan ja Tallinnaan sekä yhden kerran uskaltauduin seurakunnan järjestämälle reissulle Venäjälle. Siksipä tämä reissu tuntui todella isolta minulle. Minä en ollut tätä reissua aiemmin ollut edes lentokoneessa mikä lisäsi jännityksen määrä. Mä olin odottanut tätä innolla siitä lähtien kun kuulin, että lentoliput on jo varattu. Lontoo on niin iso kaupunki, että se oli minulla vain kaukaisissa haaveissa. Tiedättehän, sellaiset haaveet joita ei kuvittele omassa elämässään toteutuvan. 

Meidän hotelli oli Ealing Common nimisellä alueella, joka näytti tosi mukavalta. Ekana kokonaisena päivänä käytiin illalla katsomassa Agatha Christien Mousetrap-näytelmä. Se oli aivan huikea! Ensin meinasi olla ongelmia ymmärtämisen kanssa mutta onneksi ainakin tärkeimmät asiat ymmärsi. Oon teatterissa aiemminkin käynyt, mutta tää kerta meni kyllä ihan ehdottomasti mun listan kärkeen!

Toisena päivänä kävimme King's Crossin asemalla ja kurkistettiin 9 3/4 laituria Tylypahkaan. Käytiinpä samana päivänä myös Picadilly Circuksella pyörähtämsässä sekä yhdessä mun uusista lempipaikoista, Camdenissa.♥ Pitkän kävelyn päätteksi käytiin istahtamassa Hyde Parkin nurmikolla. Siellä kyllä kelpaisi pitää piknikkiä pidemmänkin aikaa ja kuunnella Speaker's Cornerin puhujia. Meidän oli tarkoitus mennä myös kierros London Eyessa illalla kun kaikki valot olivat jo syttyneet valaisemaan pimentynyttä iltaa, mutta odotettiin liian kauan ja lipunmyynti oli ehtinyt jo mennyt kiinni. London Eye oli kuitenkin aivan mahtava koko sinertävässä valaistuksessaan.

Kolmantena päivänä tehtiin reissu Windsoriin katsomaan linnaa ja syötiin fish&chipsit. Päästiimpä myös samana päivänä London Eyen kyytiin ihastelemaan maisemia korkeuksista. Käytiin myös Oxford Streetillä pikapikaa.

Viimeisenä kokonaisena päivänä käytiin ihailemassa Tower Bridgeä. Se oli minun mielestä niin niin hieno! Sitten palasimme Oxford Streetille shoppailemaan ja käytiin  ihanaisella Carnaby Streetillä myöskin. Sieltä ostin elämäni ensimmäisen starbucksinkin. Nomnom. Loppurahoja tuhlattiin missäpä muuallakaan kuin Primarkissa. En ole mielestäni sellaista tuhlailijatyyppiä, mutta siellä olisi melkein tehnyt mieli ostaa kaikki ihanalta näyttävä vaate sillä ne olivat kaikki niin törkeän halpoja.