World is book and who stays at home reads only one page

Hihih, näitä kesäpostauksia on vaan niinkiva tehdä. Pitkään nukuttuina sunnuntaiaamuina tein maailman parasta aamupalaa. Näkyilin kamuja aina kun vaan ehti. Kuukauden pituinen kesätyö alkoi olla loppu suoralla ja aloin jo panikoida riparia ja isostelua. Yksi päivä töiden jälkeen lähdin pyöräilemään, ensimmäistä kertaa koko kesän aikana. Olin ihan hädässä risteyksessä kun en löytänytkään vilkkua siitä missä sen piti olla. Hehe, hyvä minä. Pyöräretki päättyi mahtavan vadelmapuskan löytämiseen, täydellistä.

Slow down, open your eyes, see the world and listen to the whispers of your heart

Yösoutelua, ehkä parasta herkkua koskaan. Riikka pelasti mut kun melkein jouduin olemaan yksin kotona yötä.  Kuu vain taivaalla valaisemassa hieman meidän kulkua. Joko olen kertonut kuinka paljon rakastan laivoja, veneitä, järviä, meriä..? Oikeasti, kysympä vaan onko parempaa tapaa viettää yötä kuin lipua hiljalleen eteenpäin vailla päämäärää keskellä järveä, tietäen ettei minnekään ole kiire, voi vaan siinä olla ja jutella kaikesta maan ja taivaan väliltä. Mä janoan seikkailuja, pimeässä kuljeskelua, uusien paikkojen löytämistä. Mussa asuu vielä pieni lapsi joka ei ole nähnyt maailmasta kuin pintaraapaisun. Haluan vielä valloittaa toisen mantereen ja löytää uusia  asioita. Ja vielä niin paljon kaikkea haluan kokea. Olen kärsimätön.

Big wheels, isot pyörät

''kato kato, kuplia!!''

Big wheelsissä pyörimistä. Niin monta hienoa autoa kaikkialla. Paraatin katselua, maailman parhaimman pizzan jakamista. Tuntemattomille autoilijoille vilkuttamista. Paljon naurua. Kamujen näkemistä pitkästä aikaa! Ihanaihana päivä. Parasta aikaa.

ps. suomennokset kuulostaa niin tyhmille

pps. innostuin pakenemaan koulujuttuja tänne, hehe.

Flowers under my feet but still reaching out to the stars

Kuvailuja Riikan kanssa ympäri ämpäri mäkeä. Parhautta <3 Sade kyllä taisi meidät yllättää mutta juostiin sitä karkuun. Me ovelat. Joku mies olisi halunnut vissiin tulla meidän kanssa myös kuvaan, mutta ei sitten tullutkaan, hassu. Asemalla joku toinen mies tuli juttelemaan syvällisiä miesten tunnesanastosta kuinka se on pienempi kuin naisten tunnesanasto. Tästä seuraa se että sitten heiluu kotona nyrkki. Mielenkiintoinen keskustelu oli se.

Vain sinä, minä ja Ahtisaari

Pienen ikuisuuden jälkeen (taas) olen tehnyt comebackin. En ole vielä kaikkea kertonut mun kesästä, mutta tässä pikkuhiljaa pala palalta etenemme. Keskellä heinäkuuta käytiin Ennin kanssa Savonlinnassa katsomassa ooppera la traviata. Mulla oli tosiaan töitä ja tämä oli keskellä viikkoa. No ei siinä, heti töiden jälkeen matkaan ja oopperan jälkeen heti takaisin, pari tuntia unta ja takaisin töihin. Oli hurjan kiva käydä tuolla, en sitä kiellä! Itse Ahtisaarikin taisi tuolla olla, kuultiin myöhemmin siitä. Me ei kuitenkaan häntä bongattu, sad. Asiasta toiseen, sanat ei riitä kuvailemaan miten paljon rakastan noita laivoja! Ja miten ihana oli kävellä takaisin hieman hämärässä kun kaikkialla oli kauniita valoja. Aijai, oisin vaan voinut jäädä katselemaan kuinka laivat vaan lipuu ohi hiljaa ja kuinka ilta pimenee ja huomaamatta tähdet olisivat täyttäneet taivaan.

Her heart was a secret garden and the walls were very high

Jokainen tänne maailmaan jonkun jäljen jättää. Maailma ei olisi samanlainen ilman sinua tai minua. ''To the world you may be small. But to someone you are the whole world.'' Jonkun elämässä olet tärkeä ja olet saattanut mullistaa hänen maailman tietämättäsi. Mä oon miettinyt pienessä päässäni viime päivinä vaikka mitä. Mä oon aina se joka väistää. Se joka ei halua olla muiden tiellä tai häiriöksi. Toisaalta samaan aikaan mä oon se joka nauraa ihan turhan  kovaa ja haluaa pitää yllä keskustelua. Mutta silti aina joskus menen ihan lukkoon enkä saa sanaakaan suusta. Mutta onko väärin olla sellainen kuin on? Ei. Asiasta kukkaruukkuun, mä haluan niin kovasti matkustelemaan! Nähdä uusia ihmisiä, tehdä uusia tuttavuuksia ja saada uusia muistoja. Ja kaikkea. Niin.